Juho Pulkka vaikuttaja läheltäsi

Heimotulille

Mietin tovin tätä tekstiä kirjoittaessani, että kuinka ilmaisen sen, että sote-uudistus kaatui. No, se kaatui.

Sote-uudistusta odotettiin ja odotetaan yhä edelleen. Olisi ollut suotavaa, että vuosikausien veivaamisen jälkeen olisi päästy yksi askel eteenpäin. Uudistuksen siirtyminen taas tulevaisuuteen nostaa esiin erityisesti kunnissa monta mietettä. Yksi näistä on se, että miten hoitaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järkevästi tilanteessa, jossa niihin lohkeaa noin 60 prosenttia kuntien menoista? Toivon aidosti, ettei yhdessäkään kunnassa maassamme lähdetä hätiköityihin ratkaisuihin, sillä ne murentavat toivetta yhtenäisestä järjestelmästä. Onneksi meillä on voimassa vuoteen 2022 saakka rajoituslaki, joka estää kovimmat irtiotot.

Hoitopolku perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja sieltä takaisin ontuu. Niin kauan kun emme saa tätä kuntoon ovat kustannussäästöjen saamiset monin osin utopiaa.

Kunnolliset hoitoketjut säästävät paitsi rahaa, myös elinvuosia. Mitä pienemmällä viiveellä ja mitä paremmin potilas ohjautuu oikeaan osoitteeseen, sitä parempi on hänen ennusteensa palata takaisin arjen rattaaseen – jos näin halutaan ajatella. Kustannukset kun eivät synny vain kustannukset hoidosta, vaan tarkastelussa tulee huomioida vaihtoehtoiskustannukset aina taksikyydeistä menetettyyn työpanokseen.

Tunnustan olevani valinnanvapausskeptikko ja ennen terveystaloustieteen pro gradu -tutkielmani tekoa vastustin ajatusta valinnanvapauden minkäänlaisesta lisäämisestä lähes kategorisesti. Mieleni kuitenkin muuttui asiaan syvennyttyäni. Useat terveydenhuollon perustason palvelut vertautuvat palveluhyödykkeisiin, jolloin valinnanvapaus voi toimia. Valinnanvapaus tulee todennäköisesti olemaan osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa tavalla tai toisella, eikä se välttämättä ole huono asia. Meillä Ylä-Savossa toteutetut pilotit antavat hyvää osviittaa tästä.

Erikoissairaanhoito taas on sellainen toimintaympäristö, jossa valinnanvapautta en voi nähdä järkevänä. Toimintaympäristön pirstaloitumisen myötä menetettäneen skaala- ja mittakaavaedut, joita erikoissairaanhoidon tuottamisessa kiistatta esiintyy.

Jos jotain lohtua tilanteeseen hakee, niin muutama tovi tässä konkurssissa ei paljoa tunnu. Eduskuntavaalien jälkeen tietänemme uuden hallituksen päälinjaukset siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuolto lopulta uudistetaan. Kaiken järjen mukaan tässä mukana on merkittävästi elementtejä nykyisestä valmistelutyöstä, jolloin maakunnissa tehty työ ei jää hyödyntämättä.

Pohjois-Savossa onkin syytä istua yhteisen heimotulen ympärillä ja miettiä, miten maakuntamme on valmis uusiin linjauksiin. Tanssimaan ei pidä alkaa, vaikka se äkkiseltään voisi jotain houkuttaa. Kestävin ratkaisu meillä rakennetaan maakunnan mittakaavassa.

Kansallisesti uudistus tulee valmistella loppuun parlamentaarisesti ja ripeästi. Yhteisiä nuotioita tarvitaan niin maakunnissa kuin eduskuntapuolueidenkin kesken.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 13.3.2019.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat