Juho Pulkka

Mietteitä Balkanilta

Olen viimeiset pari viikkoa savolaisittain körryytellyt Balkanilla. Ajaminen täällä on paikoin juurikin körryyttelyä teiden mutkitellessa rinteitä pitkin. Pari viikkoa poissa arjesta saa kotopuolen asiat jäämään vähemmälle mielessä, ja matkalla onkin hyvä pohtia asioita tämänkin maailmankantin näkökulmasta.

Kuulemme Balkanista lähinnä uutisia alueen politiikasta ja sen epävarmuudesta, vaikka tavallisten ihmisten elämä pyörii täällä siinä missä meilläkin. On totta, että täkäläinen tapa tehdä politiikkaa on - sanotaanko - erilaista, mihin meillä on totuttu. Kuitenkin elämä jatkuu aina suurten asioiden myllertäessäkin. Samoin se taitaa olla meilläkin, kun vaikkapa maakuntauudistus jyllää. Miten suuresti tämä kansan arkea lopulta koskettaa, on toinen kysymys. Elämä jatkuu aina, kävi miten kävi.

Valtioiden liitot ovat hajonneet tällä kulmalla Eurooppaa enemmän tai vähemmän rauhattomissa merkeissä. Oli pysäyttävää kuulla itseäni pari vuotta vanhemman nuoren miehen kertovan, kuinka hän vietti 44 kuukautta lapsuudestaan Sarajevon kellareissa kranaatteja piilossa. Koulua käytiin tuo vajaa neljä vuotta soveltaen pari tuntia päivässä. Itse en ole kellarissa aikaa viettänyt muutoin kuin käydessäni aikoinaan judoharjoituksissa väestönsuojassa. Koulua olen saanut käydä ilman pelkoa minkäänlaisesta väkivallasta. Varsin helpolla olen siis päässyt.

Helpolla pääsen nykyään myös matkustaessani, sillä Euroopan integraatio mahdollistaa paljon ja helpottaa tätä vapaa-ajanvietettä. Kun vanhempani 30 vuotta sitten matkasivat näillä kulmilla, tulivat heille muun muassa matkashekit tutuiksi. Minä pärjään pitkälti euroilla jopa maissa, joissa automaatti antaa luottokortin tunnuslukua vastaan dinaareja tai kunia. Mitä tästä sitten pitäisi ajatella, en vielä tiedä itsekään.

Viime viikolla vietimme Eurooppa-päivää. Sen ainakin Euroopan yhdentymisestä tiedän, että siinäkin on puolensa. Olisi hyvin hankala nähdä kaikkien Balkanin maiden, Turkista puhumattakaan, sopivan EU:iin vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Unionin laajentuessa vielä tähän suuntaan voisi ainakin liittovaltiokehityksen surutta unohtaa, mikä ei tosin olisi ollenkaan huono asia.

Jos jokainen nyt unioniin haluava maa pääsee osaksi suurta yhteistä Eurooppa-perhettä, unioni kenties kaatuu omaan mahdottomuuteensa, kuten jo edesmennyt historianopettajani lukioaikoinani arveli. On myös tekopyhää pitää ovea raollaan maille, jotka jatkuvasti toimivat tuomittavalla tavalla esimerkiksi sananvapautta rajoittaen ja demokratian käytänteitä oikoen. Geopolitiikassa tarkoitus näyttää kuitenkin pyhittävän keinot.

Kaikesta huolimatta Balkan on kaunista ja viihtyisää seutua matkata. Lähihistorian synnyttämiä mielikuviin ei kannata juuttua, ja suosittelenkin tutustumaan myös tähän maailman kolkkaan.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.5.2018.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat