Juho Pulkka vaikuttaja läheltäsi

Tieto muuttuu, mutta miten nopeasti?

Viime viikkoina keskustelu toisen asteen maksuttomasta koulutuksesta on nostanut taas päätään. Asiaa edistävä kansalaisaloite keräsi noin 25 000 allekirjoitusta parin viikon aikana, kun aine nousi taas julkiseen keskusteluun sosiaalisen median saattelemana. Aloite etenee eduskunnan käsittelyyn saatuaan nyt riittävän määrän allekirjoituksia.

Toisen asteen koulutuksen läpäiseminen ei saisi jäädä keneltäkään rahasta kiinni. Ammatillisesta koulutuksesta itselläni ei ole kokemusta, mutta Iisalmen lyseon penkkejä kuluttaneena lukiokoulutuksesta muistan vielä jotain. Sen ainakin muistan, että kirjoja piti ostaa jokunen kolmen vuoden aikana, ja taisipa niitä karttua pinoksi asti. Reilua vuotta nuorempi veljenikään ei ostokierrokselta täysin säästynyt, sillä kaikkia minulta jääneitä kirjoja hän ei voinut hyödyntää. Kirjasarjat päivittyivät silloin, kuten päivittyvät ilmeisesti edelleenkin, muutaman vuoden välein. Tämän vuoksi edellisen vuoden opukset saattavat olla seuraavana vuonna jo käyttökelvottomia.

Toki tieto ja opetussuunnitelmat vähitellen muuttuvat, mutta nykyisestä päivitystahdista eivät hyödy muut kuin oppikirjojen kustantamot. Digitaalisuuden aikakautena murusia kirjojen uusimisesta ei taida saada edes paperiteollisuus.

Toisella asteella opiskeltavan perustiedon maksullisuus voi olla pahimmillaan pullonkaula myöhempiin edullisempiin opintoihin, sillä toisen asteen opintojen jälkeen korkeakoulussa opiskelu onnistuu usein kirjaston kirjoista ja opettajien tuottamasta oppimateriaalista. En toki tarkoita, että toisen asteen opettajien tulisi tuottaa oppikirjansa itse, mutta jokin opiskelijan kustannuksia alentava ratkaisu tulisi saada myös toisen asteen opintoihin. Onhan alakoulussakin lainaluistimia, miksei esimerkiksi lukiossa yhteisiä oppikirjoja?

Toisella asteella koulutuksen kustannukset voivat alan ja oppilaitoksen mukaan vaihdellen nousta jopa useaan tuhanteen euroon. Tuoreimman Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan jopa neljännes toisen asteen keskeyttävistä nuorista keskeyttää opintonsa osin rahan puutteen vuoksi. Jokainen koulu- tai opiskelijapudokas on liikaa aikana, jolloin työelämä edellyttää miltei poikkeuksetta toisen asteen tutkinnon suorittamista.

Kansalaisaloitteella on myös vahva perustuslaillinen lataus. Perustuslakimme 16 §:n mukaan julkisen vallan tulisi turvata itsensä kehittäminen varattomuuden sitä estämättä. Kouluttautuminen toisella asteella on vähintäänkin itsensä kehittämistä vieläpä sillä lisäyksellä, että nuoren koulutus tuo lopulta myös lisäarvoa koko yhteiskunnalle. Luulisi siis koulutuksen kiinnostavan aidosti esivaltaa.

Jos toisesta asteesta ei saada kokonaan maksutonta, niin ainakin kirjojen päivitysväliä tulisi pidentää. Ei perustiedon oppiminen voi olla sivunumeroista ja kuvien paikoista kiinni.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.3.2018.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

On paljon tietoa, joka ei muutu nopeasti. Siksi aiemmat tavat opettaa ko. tieto ovat edelleen sangen sopivia. Siksi toisen asteen kuivettaminen ja juustohöylääminen on huono asia. Esim. kirvesmiehen ammatti on kyllä muuttunut, mutta ei niin paljoa. Opetustuntien määrä ennalleen ja budjetit takaisin 1990 -luvun lopun tasolle! :)

Toimituksen poiminnat